maanantai on yksi pitkä kysymys

Aurinko, aurinko, aurinko

 ikkunanraosta pilkisti sekin

Aamutossut, voisit jopa kuvitella niiden kävelevän luoksesi

Peilikuvasi ei ole samaa mieltä aatteidesi kanssa

se ei edes hymyile sinulle

Se ei sano edes hyvää huomenta

Se ei katso edes silmiin

Hammasharja, missä lienet

Appelsiinimehu taitaa olla loppu, onko jääkaappi rikki

Ovatko sähkötkin poikki

Se on sentään väliaikaista, ulkona ukkostaa

Tärkeäkin tapaaminen tulossa

Ei, maanantaisin ei tapahdu mitään tärkeää

Maitolasissa pilkistää maitotilkka

Ukkonen alkaa väistyä

Aurinko uskaltautuu esiin

Sade on lakannut

kaikessa kaikessa kaikessa

on jotain haikeaa

maanantai

mikset jo tule?

Carpe diem

Väitän aina muistavani elävästi sen tunteen, kun ensimmäinen auringonsäde pilkistää talven jälkeen.

Totuus on, sitä tunnetta ei voi käsittää muulloin kuin siinä hetkessä.

Odotamme aina asioiden tapahtumista ja toiveiden täyttymistä. Lomamatkan lähestyminen tai joululoman alkaminen ovat asioita, joita odotamme jopa kuukausia.

Muutama päivä sitten huomasin odottavani ensi kesää. Siihen on 7 kuukautta.

Jos vain koko tämän ajan odotan tulevaa kesää ja pohdin miten elämänlaatuni paranee silloin, unohdan, että kyllä minä elän tälläkin hetkellä. Kesän kukoistava varjo odottaa takaraivossani, eikä anna muille asioille tilaa. Niin, paitsi niille huonoille. 

Huonoilla hetkillä ei tule ajateltua viikonlopuksi sovittua kaveritapaamista. En huomaa katsoa ulkona paistavaa aurinkoa tai yöllä loimottavaa täysikuuta. Korvani eivät enää havaitse linnunlaulua. Kuulen vain moottoritien huminan ja junan jarrutusäänen.

Nyt teen itseni kanssa sopimuksen. En lannistu välittömästi kaikista vastoinkäymisistä, vaan mietin minkälaisen mahdollisuuden tämä epäonnistuminen minulle tuottaa.

Aion nyt tarttua hetkeen, tänään minun ei tarvitse tehdä mitään.

Carpe diem.

Kun tajusin että syksy elää

Aamulla sataa. Harmaa, ruskea, musta. Siinä päivän värit. Ei ole taas vähään aikaan ollut tällaista. Se kaikki kesän valo, poissa. Kaikki lämpö ja kuumuus,  poissa nekin.

Tunnen itseni masentuneeksi.  Ei tässä ole mitään järkeä. Syksyhän on vuodenaika, yksi muiden mukana.

Koe tänään. Taivaskin sen tietää, vesi tulee maahan kuin suihkussa olisin. Se itkee. Keltainen sateenvarjoni muuttuu harmaaksi. Siitä tulee ihmeellinen kappale, kelmu minun ja harmaan taivaan välissä. Ihme.

Jonain toisena päivänä taas aurinko paistaa. Ei koetta, on perjantaipäivä. Nyt se taivas iloitsee minun mukanani. Jos keltainen sateenvarjoni olisi nyt minun ja taivaan välillä, se varmaan loistaisi ympärilleni lisävaloa.

Ruska kuvaa näitä kumpaakin. Se on ruskea ja harmaa,  mutta pääosin kuitenkin keltainen ja oranssi.

Syksy elää tänäänkin.

Talven jälkeen tulee syksy

Viime viikon perjantaiksi luvattiin lunta. Lumi tuli. Launtaina lumi pysyi, sunnuntaina lumi pysyi, mutta maanantaina jäljellä oli enää osittaisia kökkäreitä tummunutta lunta. Noh, ei siinä mitään. Saadaanhan
nauttia vielä syksystä.. Toivon kovasti, että tävä vuonna Suomen joulukuu olisi sellainen "oikea" joulukuu.
Muistan kun vielä vain noin kymmenen vuotta sitten minusta oli tosi kummallista, että olisi musta joulu.
Nyt minusta olisi kummallista jos olisi valkoinen joulu. Toisaalta, jos lunta ei tule, kevät tulee nopeammin.
Mutta jos ei nyt, niin kyllä se lumi helmikuussa sitten tipahtaa.
    Muutama päivä sitten meille tuli pieniä partiolaisia myymään partiolaisten joulukalenteria.
Nyt on sitten sekin valmiina! Mielestäni on vähän kurjaa, että yläkoulussa joulua ei enää vietetä samalla tavalla kuin alakoulussa. Joulujuhlaan kuuluu pari yhteislaulua, rehtorin puhe ja jonkinlainen pieni esitys.
Toimitus kestää yhteensä vain noin puoli tuntia! No, pääsenpähän aikaisemmin lomalle. :)
On kyllä sinänsä hyvä, että nyt ei ole niin kauhean kylmä. On mahdollista käyttää vielä syystakkia, jota ei
enää marras- joulukuussa voisi käyttää. Ja sitä paitsi, lumettomana talvi on periaatteessa lyhempi! Mutta koitetaan kuitenkin nauttia talvenkin iloista. Kissani mielestä talven yksi kohokohdista on lämmennyt patteri, jota vasten voi levätä...

pipo: Vans

huivi: Cubus

takki: H&M

Kanaalejen sokkelo

Amsterdam. Siellä olin käymässä alkusyksystä. Valtavasti polkupyöriä kaikkialla. Coffee shoppeja joka nurkalla.

Kaupunki oli erittäin kulttuuririkas. En oikeastaan osaa edes kuvailla, miltä näyttää perinteinen hollantilainen.
Se on hienoa. Olisipa Suomikin joskus niin monikulttuurinen.

Tämän lisäksi Amsterdam vaikutti todella vapaamieliseltä. Olin toki kuullut siitä aikaisemminkin, mutta
nyt huomasin, että se todella näkyy. Kaikkialla.

Ensi kertaa kävellessäni kivan näköisen kuppilan luo, nenääni tulvahti omituinen haju.
Kappas, kahvila olikin Coffee shop, jossa kannabiksen tupruttelu on sallittua. Sain myös kuulla, että joskus
näiden Coffee shoppejen leivokset sisältävät huumetta...onneksi en eksynyt sinne.

Amsterdam oli joka tapauksessa viihtyisä kaupunki. Lähes jokaisen kadun keskellä kulki kanaali.
Illalla kanaalit oltiin valaistu ja ne näyttivät upeilta. Ne olivat kuin sadusta! Kävin turistiristeilyllä, joka kulki muutamia kanaaleja pitkin. Risteily avarsi vielä enemmän kaupunkia. Sen aikana kokonaisuus Amsterdamista
selveni paremmin. Jos menet Amsterdamiin, suosittelen!

Yhtä asiaa matkan aikana ihmettelin kovasti. Lähes kaikki talot olivat vinossa.Hotellihuoneenikin oli sellainen. Oli huvittavaa, että kävellessäni huoneen ovea kohti, kävelin alamäkeen! Talojen vinous johtunee kuulemma siitä, että kauan sitten Amsterdam oli satamakaupunki ja tavaroita lastattiin suoraan talojen ikkunoista.
En kyllä silti aivan ymmärrä, miksi ne olivat sitä varten vinoja..

     Kanaali. Puut näyttivät vielä kesäisiltä!:)

                 Ikuisen rakkauden lukkoja eräässä tolpassa kävelykadulla. <3

Cruisailuin talveen

Mooi! Oon ollut sunnuntaista lähtien kauheen iloisella tuulella. Sunnuntaina oli ihanan virkistävä auringonpaiste _TODELLA_ pitkästä aikaa. Siksi mä päätinkin lähteä cruisailemaan. Luultavasti viimeistä kertaa ennen tuon pahan asian, kylmän ja valottomuuden tuloa. Siis talven...
On siinä kyllä hyviäkin puolia, en minä sillä. Joka tapauksessa sunnuntaina cruisasin oikein kunnolla, talvivaatteet päällä. Siitä jäi sellainen reipas olo ja sainpas muutaman hyvän kuvankin otettua.
Rullailin junanvartta pitkin ja tarkkailin samalla junia. Oon aina miettinyt, että kiinnittäisköhän ihmiset siellä junassa huomiota, jos tekisin jotain tyhmää. Kiinnittäisinköhän minä? Pitäisi ehkä joskus katsoa niistä junan ikkunoista ulos...Sitä tulee vaan näprättyä puhelinta, vaikka ihmiset ympärilläkin olisi kiinnostavaa tarkkailtavaa. Tai no, ainakin kiinnostavampaa kun vanhat Whatsapp-
keskustelut...Hmm..tai en kyllä tiedä jaksaako sitä kauaa tarkkailla useiden matkustajien elämäänkyllästynyttä ilmettä. Eksyin taas asiasta.Maanantaiaamuna valkenikin sitten se todellinen marraskuu, märkä ja harmaa siis. Joka tapauksessa sunnuntai oli #hauska, #virkistävä ja #vauhdikas päivä. :D

Metsässä oli mielestäni tosi nätti valo. Aina ei marraskuussa ole. :)