Totuus on, sitä tunnetta ei voi käsittää muulloin kuin siinä hetkessä.
Odotamme aina asioiden tapahtumista ja toiveiden täyttymistä. Lomamatkan lähestyminen tai joululoman alkaminen ovat asioita, joita odotamme jopa kuukausia.
Muutama päivä sitten huomasin odottavani ensi kesää. Siihen on 7 kuukautta.
Jos vain koko tämän ajan odotan tulevaa kesää ja pohdin miten elämänlaatuni paranee silloin, unohdan, että kyllä minä elän tälläkin hetkellä. Kesän kukoistava varjo odottaa takaraivossani, eikä anna muille asioille tilaa. Niin, paitsi niille huonoille.
Huonoilla hetkillä ei tule ajateltua viikonlopuksi sovittua kaveritapaamista. En huomaa katsoa ulkona paistavaa aurinkoa tai yöllä loimottavaa täysikuuta. Korvani eivät enää havaitse linnunlaulua. Kuulen vain moottoritien huminan ja junan jarrutusäänen.
Nyt teen itseni kanssa sopimuksen. En lannistu välittömästi kaikista vastoinkäymisistä, vaan mietin minkälaisen mahdollisuuden tämä epäonnistuminen minulle tuottaa.
Aion nyt tarttua hetkeen, tänään minun ei tarvitse tehdä mitään.
Carpe diem.
