Harvinainen olotila

Huomaan olleeni epäaktiivinen sillä hetkellä, kun blogini osoitteen takaa paljastuu sivu, jota on päivitetty viimeksi melkein vuosi sitten.
Mutta oloni on aktiivisempi kuin päivällä. OlotilanI muistuttaa hetkeä puoli tuntia junalle juoksemisen jälkeen. Kello on 0:21.

Kun kelaan taakse päin aikaisempia kirjoituksiani, löydän harvinaisen olotilan. Se palauttaa ajatukseni tilanteeseen, jossa kirjoitan innoissani ohjetta sinisen naamamömmön DIY-ohjeeseen. Pidän enemmän tästä, olotilojen määrittelystä. Ja ihmiselle tavallisten ajatusten ylöskirjoittamisesta. *hymynaama*

Hyvää yötä

Kullasta hiuksissa

Kelaan mihin pyrin sillä, että laitan tänään päälleni tällaiset vaatteet? Onko raitapaita jonkinlainen tiedostamaton päätös tuoda esille omaa identiteettiäni.

Mietin musiikkia, jota kuuntelen. Pidänkö siitä oikeasti? Tämäkö on se minun musiikkimakuni. 

Selaan soittolistaani. Twenty One Pilots, Bebe Rexha, One Direction, Guns N' Roses, Green Day, Lukas Graham, Haloo Helsinki. Näistäkö sitten pitäisi koostua se minun makuni?

Puhetyylini, eleeni, kävelytapani, ovatkohan nämäkin juuri minua? Mistä voin tietää?

Pohdin, onko tämä kaikki itse luomaani. Olenko minä siis minä itse.

Vai olemmeko sittenkin kaikki samankaltaisia, samanlaisia.


Minä mietin. Ja taustalla laulaa Olavi Uusivirta kullasta hiuksissa.

maanantai on yksi pitkä kysymys

Aurinko, aurinko, aurinko

 ikkunanraosta pilkisti sekin

Aamutossut, voisit jopa kuvitella niiden kävelevän luoksesi

Peilikuvasi ei ole samaa mieltä aatteidesi kanssa

se ei edes hymyile sinulle

Se ei sano edes hyvää huomenta

Se ei katso edes silmiin

Hammasharja, missä lienet

Appelsiinimehu taitaa olla loppu, onko jääkaappi rikki

Ovatko sähkötkin poikki

Se on sentään väliaikaista, ulkona ukkostaa

Tärkeäkin tapaaminen tulossa

Ei, maanantaisin ei tapahdu mitään tärkeää

Maitolasissa pilkistää maitotilkka

Ukkonen alkaa väistyä

Aurinko uskaltautuu esiin

Sade on lakannut

kaikessa kaikessa kaikessa

on jotain haikeaa

maanantai

mikset jo tule?